sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ulkoverhous jatkuu ja talon eteen tehdyt työtunnit laskettu

Tuntuu, että toistan itseäni, kun kerron että tällä viikolla raksalla on asennettu ulkoverhousta. Työtä siis vielä riittää. Nyt olemme edenneet takapihan puoleisen julkisivun kimppuun. Isäntä ja appiukko ovat saaneet tehostelautojen vaatimat koolaukset tehtyä korkean tilan ikkunoiden molemmin puolin. Sen lisäksi tuonne parvekesyvennyksen kulmaan viritettiin jälleen puusoiro ja maalattiin se ennen lautojen asennusta, jotta kulmaan ei synny rumia kolosia. Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että koko talo on nyt kierretty ja ulkoverhous tehty niin korkealle kuin ilman telineitä ylettyy, tehosteosia lukuunottamatta siis. Telinejumppaakin on jo päästy harrastamaan, kun työ on edennyt maan tasalta ylemmäs. Tänään tuli terassilipan alapuolen osa kahta riviä vaille valmiiksi.



Poikakin viihtyy raksalla, kun sen piha on kuin iso hiekkalaatikko
Takapihan terassilla
Talon sisällä olen itse ollut taas maalaushommissa. Laskin, että olen nyt maalannut noin 1,5 kilometriä tuota vaaleaa ulkoverhouslautaa ja muutaman sata metriä räystäänaluslautaa. Vielä 1/3 vaaleista ulkoverhouslaudoista on pihalla odottamassa maalausta. Ja tämähän on vasta ensimmäinen kerros, sillä toinen pintamaalikerros suditaan paneeleihin vasta kun ne ovat seinässä. Seuraavaksi alan maalaamaan tehostelautoja, jotka tänään kannoimme sisään taloon. Ne olivat päässeet suojauksista huolimatta kastumaan, joten varmistimme tuuletuksen nyt joka kerroksen väliin laitettavilla rimoilla. Laudat voi maalata vasta, kun ne ovat riittävästi kuivuneet.

Yhden iltapäivän maalaussaldo. Kellotin yhden laudan maalausajaksi 3,25 minuuttia
Välillä tilanne oli jo tämäkin, kaikki laudat sisältä maalattu
Tilanne korjattiin kantamalla tehostelautoja, smyygejä ja räystäänaluslautoja sisään odottamaan maalausta

Samalla kun vietin raksan pihalla aikaa pojan kanssa, aloin setvimään jämäpuukasaamme. Talon rakentamisessa syntyy todella paljon kaiken maailman palikoita ja naulaisia lautoja. Väkersimme oikein vastaavan mestarin avulla polttopuille katoksen rungon ;) (olen varmaan maininnut aikaisemmin, että vastaava mestarimme on isännän parhaita ystäviä. Hän piipahti tänään tervehtimässä). Aloitin puiden pinoamisen pienimmistä palikoista, koska isäntä ei vielä uskonut käyttööni sirkkeliä. Tänään sisuunnuin ja sanoin isännälle, että minä kyllä seuraavan kerran sirkkelöin itse isot puut takkaan mahtuviksi paloiksi, enkä vain siirtele niitä ja odota miehen apua! :) Puiden pinoaminen on mielestäni tärkeää jo tässä vaiheessa, jottei urakka kasva liian suureksi rakentamisen loppuvaiheeseen mennessä. Kesäkelillä on myös mukava touhuta ulkona, ja pihan siivoamisen myötä on alkanut tuntumaan siltä, että voisimme päästä jopa istuttamaan nurmikkoa kesän päätteeksi.



Piha alkaa tosissaan tyhjenemään puista
Isäntä on rakentamisen alusta lähtien pitänyt tarkkaa kirjaa raksalla tehdyistä tunneista. Tunteihin on eritelty myös se, kuinka paljon isäntä on itse tehnyt ja kuinka paljon minä ja appiukko olemme tehneet. Tilastoista pitävänä ihmisenä väkersin niistä tänään graafin. Tuosta näkee, että tässä kuussa ollaan jo tehty lähes yhtä paljon töitä kuin toukokuussa, vaikka kuu on vasta hiukan yli puolivälin. Graafi kertoo myös, että appiukon osuus töistä on kasvanut huomattavasti nyt, kun olemme päässeet tekemään ulkoverhousta, jossa on erittäin hyödyllistä olla kaksi tekijää. Oma osuuteni töistä, eli käytännössä myös hoitoavun käyttäminen on pysynyt melko vakiona. Liiloissa tunneissa voisi siis ajatella olevan minun lisäkseni appivanhempieni työtunteja, jotka he ovat rakkaudella käyttäneet lapsemme hoivaamiseen.

Graafista näkyy selkeästi, että syyskuussa ja lokakuussa tehtiin maatöitä ja perustuksia, joissa isäntä oli paljon yksinään mukana. Marras-joulukuussa asentajat tekivät runkopystytystä, ja silloin osallisuutemme oli vähäisempää. Tammi-maaliskuussa asennettiin vesikate ja tehtiin paljon mm. yläpohjan lämmöneristystä sekä lattiavaluun liittyviä valmisteluja. Työtä riitti tasaisesti. Huhtikuussa levytimme harrastetilan, pohdimme seuraavia askeleita raksalla, lomailimme ja sairastelimme. New Yorkista palattuamme työtahti on ollut hurja. Voisi siis sanoa, että lomailu auttoi raksamotivaatioon ja jaksamiseen - kenties kevätkelitkin.




Tähän mennessä rakentamiseen on kulunut 1086 työtuntia, eikä siinä ole mukana mitään kotona tehtyä suunnittelutyötä tai kilpailutuksia, rautakauppareissuja ja muita hankintoja. Eipä tarvitse kysellä, mitä me olemme vuoden aikana touhunneet :) Siitä huolimatta minusta tuntuu, että antaa tulla vain - vielä jaksaa!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Porrasvalintamme

Kerroin ASTA-rakentajamessujen jälkeen, että olimme valinneet porrastoimittajaksemme Lappiportaan. Lähdimme messuille osittain juuri porrastoimittajan etsintään, ja pyysimme siellä kolmelta yritykseltä tarjouksen. Gradon teräsportaat meitä on kiinnostanut aina, mutta heidän tarjouksensa meni valitettavasti yli budjettimme. Toisen teräsporrasvalmistajaltan, Artiikin tarjous oli vielä kalliimpi, lähes tuplaten budjettimme. Puuportaita valmistavan Hoviportaan esittelypisteellä asiakaspalvelija kehotti meitä käymään heidän verkkosivuillaan ja laittamaan sähköpostitse tiedon, mikä porrasmalli, kaidemalli, materiaali, väri jne. kiinnostaa, jonka jälkeen he tekisivät tarjouksen. Näin laiska asiakaspalvelu ei tehnyt vaikutusta, joten tarjous jäi pyytämättä.

Lappiportaan myyntipisteellä sen sijaan tapasimme asiakaspalvelijan isolla A:lla. Meidät otettiin hymyillen vastaan, ja kun kerroimme haluavamme tarjouksen, otti myyjä esiin tarjouslomakkeen ja kävi kohdat yksitellen kanssamme läpi. Kaikki porrasmallit ja lasikaidemallit tulivat siinä samalla tutuiksi, ja pystyimme kertomaan mistä pidämme ja mikä vielä arveluttaa. Tarjous tuli sähköpostiin parin päivän sisällä, ja kevätkampanja-alennuksella se sopi vielä budjettiimmekin. Päätös oli sitä myöten selvä.

Vuosi sitten pyörittelimme talomme pohjaratkaisua suunnitteluohjelmassa. Tila tuntui aina loppuvan alakerrasta kesken, vaikka pohjaa kasvatettiinkin pariin kertaan. Siinä samassa porrasaukkomme pieneni aivan minimiin, ja nyt tarjouksia pyytäessämme huomasimme, että viuhkamallinen porras on ainoa tilaan mahtuva vaihtoehto. Olemme itse enemmän mieltyneet U-porrasmalliin, jossa on keskivaiheilla tasanne, mutta valinnan mahdollisuutta ei nyt ollut. Tilasimme portaiden lisäksi myös kaiteet yläkerran avoimeen tilaan, yhteensä 7,5 metriä, sekä lapsiportit portaiden ylä- ja alapäähän. Otimme pakettiin mukaan mittauksen ja asennuksen, koska arvelen projektimme tuossa vaiheessa omien energiavarantojen olevan jo liian vähissä omatoimiseen asennukseen. Kaikkiaan paketti tulee maksamaan alle 7000 euroa.

Porrasvalinnassamme budjetti määritti valintoja aika paljon. Valitsimme teräsportaiden sijaan edullisemmat puuportaat, mutta ne oli saatava kuitenkin lasikaiteilla. Lasikaidevaihtoehdoista taas valitsimme sen edullisemman Timber-mallin, vaikka kalliimpi Glass -vaihtoehto olisi miellyttänyt ainakin isäntää enemmän. Yläkerran aulatilan kaiteen halusimme tolpattomana mallina, jotta näkymä yläkerrasta olisi mahdollisimman häiriötön. Timber-mallin kaide valikoitui myös siihen. Askelmien materiaaliksi valitsimme männyn sijasta hiukan kestävämmän koivun, sillä hintaero tuntui kohtuulliselta.

Vasemmalla ihailemamme Glass-malli ja oikealla valitsemamme Timber
Yläkerran aulatilan Timber-mallin tolpaton kaide. T-mallinen käsijohde päällä.
Värityksen osalta jätimme päätökset myöhemmäksi. Todennäköisesti päädymme valkoiseksi maalattuun runkoon ja jonkin asteisiin harmaisiin askelmiin. Tärkeää itselleni on se, että askelmien väri sointuu lattian värin kanssa yhteen, niin etteivät askelmat korostu liikaa. Alla muutama ideakuva portaista.

Näistä miellyttävät portaiden väritys ja kaidemalli. Eteinen on saman mallinen kuin talossamme, vain käänteisenä. Portaissa tasanne, jollaista meille ei tule. Kuva Lappiporras.


Viuhkamallinen porras, jossa hienot valaistukset. Kuva Tähtiportaan mallista
Viuhkamalli. Tässä näkyy myös seinään tuleva käsijohde. Askelmat ehkä hiukan liian tummat meille 

Portaat pitää tilata vähintään viisi viikkoa ennen toimitusta. Rakennusprojektimme aikataulu on tällä hetkellä melkoinen arvoitus, joten en tiedä koska portaita päästään tilaamaan. Tavoittelemme isännän kanssa sitä, että pääsisimme muuttamaan ennen pojan 3-vuotissyntymäpäivää ensi toukokuussa. Eipähän tule pettymyksiä, kun ei pääsekään "jouluksi kotiin". Julkisivuverhoilu etenee kuitenkin melko hyvin, ja nyt on tien puoleinen sivu paneloitu vaalealla paneelilla.




maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ulkoverhouksen pieniä pulmakohtia

Ulkoverhous jatkuu, eikä sen kummempaa päivitettävää ole lähiaikoina ollut.. Tässäkin työvaiheessa muistuu mieleen, ettei talo ole ihan pienimmästä päästä. Paneloitavaa seinää riittää, eikä pahinta telineiden kanssa taiteilua ole vielä edes aloitettu. Isäntä ja appiukko ovat viettäneet kaiket päivät raksalla, ja kaikilla talon seinustoilla on nyt jo tehty vähän panelointia. Tien puoleisen julkisivun panelointi on tehty ensimmäisen kerroksen osalta kokonaan, ja telineet järjestelty eteenpäin jatkamista varten.

Etupihan puoleinen julkisivu. Nyt myös tuota vasemman puolen päätyä on aloitettu
Etupihan puolelta, pääovi kuvassa vasemmalla

Etupihan puoleisen paneloinnin edetessä jäin katsomaan yläpuolella kuvassa näkyviä pikkuikkunoita, ja ihmettelin isännälle, miksi panelointi näyttäisi varjostavan ikkunaa yläreunastaan. Arvelin, että jos siihen asentaisi smyygilaudan, jäisi sen alle ylimääräinen kotelo. Pienen tarkistusmittauksen jälkeen isäntä totesi, että olikin mitannut +1cm kun olisi pitänyt mitata -1cm suhteessa ikkunankarmiin. Kehräsin tyytyväisenä, kun isäntä omia touhujaan ihmetellessään sanoi "on se vaan tarkkasilmäinen.." Ulkoverhouslaudat saatiin kavennettua tuossa paikallaan, eikä purkutöihin tarvinnut ryhtyä. Sen jälkeen ikkunat näyttivät kasvojenkohotusleikkauksen saaneilta. Smyygilaudat asennetaan myöhemmin, kun panelointi on muuten valmis.




Ikkunoiden alapuolelle tulleeseen paneeliin tehtiin vahvistuksia, jotta saatiin ikkunanpellit haluttuun kulmaan

Julkisivun verhoilun edetessä on tullut väistämättömäksi miettiä, miten tehosteosuudet rakennetaan. Talomme julkisivu tehdään pääosin vaaleanharmaalla julkisivupaneelilla, mutta muutamaan kohtaan laitetaan tummanharmaata tehostepaneelia, joka näyttää puolet kapeammalta paneelilta sen keskellä olevan uran ansiosta. Julkisivun koolaukset on tehty pääsääntöisesti runkopuiden kohdalle, eli niissä ei ole huomioitu tehosteita etukäteen. Tehosteen ja tavallisen paneelin kohtaamispaikassa on oltava koolaus, jotta molemmat paneelit saadaan päättymiskohdan läheltä naulattua kiinni alustaansa. Tuo tehosteen ja tavallisen paneelin vaihdoskohta ei ainakaan meillä läheskään aina osunut runkopuun ja olemassaolevan koolauksen kohdalle. Piti siis tehdä lisää koolauksia.

Tarkistimme kuvista ja silmämääräisesti, mihin kohtaan haluaisimme tehosteen päättyvän ja tavallisen paneelin alkavan. Koska tehosteen päättymiskohdassa ei ollut takana koko mitaltaan runkopuuta, piti lisättävä koolaus kiinnittää runkoon ensin vain ylhäältä ja alhaalta, ja sen jälkeen tehdä sille tuki viereisestä koolauksesta apupuiden avulla. Tämän jälkeen uuteen koolauspuuhun tehtiin siihen kohtaan pystysuora linja, johon haluttiin tehosteiden päättyvän. Linjan piti osua suurinpiirtein keskelle koolausta, jotta sekä tehostepaneelit että tavalliset paneelit mahdutaan vielä kiinnittämään päästään koolaukseen. Tähän linjaan kiinnitettiin väliaikaisesti rima. Vaaleanharmaat paneloinnit tehtiin päättymään tähän rimaan, ja kun myöhemmin halutaan asentaa tehostelautoja, voidaan rima korvata tummanharmaalla pystylistalla ja jatkaa siitä eteenpäin tehostelaudoilla.

Etupihan puolella tehostelautaa on vain pääoven molemmin puolin
Oikeanpuoleinen koolaus ylimääräinen. Sen päällä jo asennettuna rima, johon paneelit päättyvät


Tässä tehosteessa toinen koolauspuu päästiin kiinnittämään suoraan viereiseen koolaukseen

Talomme muodoissa on mukana myös kaksi sisäkulmaa, joiden paneloinnista voi pienellä teolla tehdä viimeistellymmän. Nimittäin kulmassa kahden paneelin kohtauspaikkaan voi ponttien vuoksi tulla ikäviä koloja, joihin lapset pääsisivät työntämään vaikka kiviä ja muuta roskaa. Isäntä teki paneelista pienen suikaleen, kiinnitti sen sisäkulmaan ja maalasi myös vaaleanharmaaksi. Kulma näyttää nyt hyvältä, vaikka en ulkoa muistakaan onko siihenkin vielä tulossa jokin lista vai jääkö tuollaiseksi.

Kulmaan lisätty pystyyn ylimääräinen suikale paneelia
Väleistä pilkistää lisätty puun pala. Ilman sitä väleissä olisi raot
Vielä puuttuu yksi pintamaalikerros, niin naulan kannat peittyvät
Ennenkuin etupihan puolelle rakenneltiin sopivia telinetasoja, jatkoivat isäntä ja appiukko talon muille sivuille vähäksi aikaa. Valmiiksi maalattujen ulkoverhouslautojen pino on huvennut hälyttävästi, ja pitäisi piakkoin maalailla lisää. Olen itse viikonlopun taas potenut pojan kanssa flunssaa kotona. Toivottavasti raksakunto löytyisi pian, etteivät työt seisahtuisi maalattujen lautojen puuttuessa.


Talon toinen pääty

Päädyn jälkeen on jatkettu hiukan takapihan puolellekin. Kuvassa näkyy myös hupeneva verhouslautojen pino

Loppuun on pakko lisätä naapurimme ottama kuva sateenkaaresta, joka sattui kuvassa johtamaan talollemme. Valokuva on itsessään aivan upea otos kaikkine väreineen, mutta meille se sai vielä suuremman merkityksen, kun sateenkaaren päässä todellakin on oma aarteemme. Kiitos naapurille kuvasta!

torstai 25. toukokuuta 2017

Hyvällä meiningillä ulkoverhousta eteenpäin

Julkisivuverhoilu etenee hyvää vauhtia, ja harrastetilan seinät on lähestulkoon paneloitu. Vain takapihan puolelta puuttuu joitakin rivejä paneelia. Itse sain harrastetilan päätyseinän ja räystään maalattua loppuun ja telineet päästiin siirtämään pohjoispuolelle. Isännän oli tarkoitus tehdä isänsä kanssa harrastetilan räystään alunen valmiiksi, mutta kohtasimmekin ongelman, jonka vuoksi sitä ei voitu vielä tehdä. Osasta harrastetilan kattoa puuttuu vielä tiilikate, sillä tuohon katolle pitäisi vielä päästä rakentamaan telineitä päätyseinän panelointia varten. Koska tiilikate puuttuu, mahdollinen sadevesi valuu aluskatetta pitkin pois rakennuksen päältä. Jos räystäälle laitettaisiin jo aluslaudat paikoilleen, kaikki sadevesi valuisi suoraan niiden päälle. Näin ollen räystäs piti jättää vielä avoimeksi.

Talon tien puoleinen sivu eli pohjoissivu

Harrastetilan räystään alle saatiin yksi lauta ennenkuin ongelma huomattiin

Sadevedet valuisivat aluskatteelta suoraan lautojen päälle,
jos ne asennettaisiin tuon yhden jatkeeksi
Pääty on valmis, luukkukin maalattu. Takapihan puolella panelointi kesken
Valmiiksi maalattujen ulkoverhouslautojen pino oli päässyt jo vähentymään niin uhkaavasti, että kannoimme tänään lisää sisään maalattavaksi. Lautojen kantaminen sujuu meiltä isännän kanssa jo hyvin. Molemmat kun olemme luonteeltamme kilpailuviettisiä, niin saamme toisistamme aina irti parhaan mahdollisen suorituksen. Kannoimme ensin tottuneesti kolmea lautaa kerrallaan, kunnes isäntä ottikin kerralla neljä. Minähän en tietenkään tahdo jäädä kakkoseksi.. Sitten kannettiinkin jo viittä kerrallaan, kunnes isäntä lopulta vei voiton ja kantoi kuutta lautaa. Pitihän miehelle nyt voitto antaa ;) Maalasin tämän päivän aikana 44 lautaa, eli jännetuppitulehdusta odotellessa.









Olimme tänään yhteydessä sähköasentajaamme ja pyysimme häntä laittamaan parille lisävalolle vielä johdotukset ennenkuin julkisivu paneloidaan umpeen. Kävimme nimittäin aikaisemmin tällä viikolla läpi sähkösuunnitelmaamme ja totesimme, että tien puoleinen julkisivu uhkaa jäädä vaisuksi valaistukseltaan. Pidän itse tärkeänä, että kaksikerroksisen talon korkeutta korostetaan, eikä jätetä valaistusta vain alimman kerroksen osalle niinkuin olimme aluksi suunnitelleet. Isäntä olisi halunnut valoihin symmetriikkaa, mutta sitä ei tuossa pohjoissivussa ollut mahdollista saavuttaa. Tulostin talon kuvat ja piirtelin niihin keltaisella tussilla havainnollistuksia eri vaihtoehdoista, ja löysimme ratkaisun, johon olemme tyytyväisiä. Kuten kuvasta ehkä näkee, on suunnitteilla laittaa ne jo perinteeksi muodostuneet ylös-alas-valot.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan valaistus olisi näyttänyt tältä
Laitamme valoja myös keskivaiheille talon korkeutta, mutta toiselle puolelle mahtuu järkevästi vain yksi lamppu
Takapihan puolella olisi suunnitelmissa ollut vain tuo vasemmanpuoleinen lamppu olohuoneen korkean tilan viereen. Kaipasin tähän tasapainoa, ja laitamme myös toiselle puolelle samanlaisen.
Tämän viikon aikana meillä on isännän kanssa ollut hyvä "draivi" päällä. Tuntuu hyvältä, kun talo etenee. On myös ollut ihana viettää aikaa ulkona, kun naapuritkin työstävät pihojaan ja autosuojiaan, lapset leikkivät ja kaivinkoneiden ääniä kuuluu lähialueilta. Tunnen oloni erittäin kotoisaksi tulevalla asuinalueellamme, enkä malttaisi odottaa että pääsemme muuttamaan. Ehkä vuoden päästä mekin vietämme kesää omalla pihalla :)



Näkymä kuistiltamme

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäinen lähes valmis ulkoseinä

Meillä on takana melko tehokas viikonloppu, kun naulapyssy tulikin yllättävän nopeasti takaisin huollosta. Isäntä pääsi isänsä kanssa työstämään harrastetilan päädyn vuorausta eteenpäin, saaden sen tehtyä ylös asti.



Jotta telineet saataisiin purettua harrastetilan päädystä, piti pääty tehdä kokonaan valmiiksi myös maalausten ja räystäiden osalta. Räystäsmallin valinta tehtiin jo talopakettia tilatessa. Räystästermit vaan tuntuvat olevan rakennusalalla nykyään hiukan sekaisin. Perinteisesti on puhuttu jaottelusta avoräystäisiin ja umpiräystäisiin:
Alkuperäinen kuva pohri.fi, lainattu täältä

Avoräystäs (kuva: Kastelli)
Tuossa jaottelussa avoräystäällä on tarkoitettu mallia, jossa räystäslipan ja talon seinän väliin jäävää tilaa ei ole suljettu, jolloin katteen aluslaudat ovat näkyvissä (kuva oikealla).

Umpiräystäällä on tarkoitettu mallia, jossa näkymä räystäslipan alle on estetty laudoituksella. Perinteisesti tämä laudoitus on kulkenut vaakasuorassa linjassa räystäslipalta seinään saakka, muodostaen kotelon. Käsitteet menevät nykyään kuitenkin sekaisin, kun on alettu tekemään umpeen laudoitettuja räystäitä, jotka ovat alapinnaltaan vesikaton suuntaisia, eli periaatteeltaan avoräystään mallisia. Kutsutaanko näitä siis umpiräystäiksi vai avoräystäiksi?

Olen lukenut monista blogeista, että kunnan suunnitteluohje kieltää umpiräystäät. Oman alueemme suunnitteluohjeessa luki myös hyvin selkeästi, että kaikkien rakennusten katoissa on oltava avoräystäät. Tarkistimme asian kunnasta taloa suunnitellessamme, ja tämä suunnitteluohje ei tarkoittanut sitä, etteikö räystästä saisi laudoittaa umpeen, vaan ainoastaan sitä että perinteisen mallista kotelointia ei saa tehdä.


Ylöjärven kunnan määritelmän mukaan meille siis olisi tulossa avoräystäät. Silti rakennusblogeissa puhutaan umpiräystäistä, kun tehdään alla olevan kuvan kaltaisia räystäitä. Kuva on talomme rakennekuvista (Kastelli). Umpiräystäiden perinteinen haitta on se, että räystäslipan alle ei ole näköyhteyttä ja siksi myös sen kunnon tarkkailu on haastavampaa. Räystään voidaan ajatella olevan myös huonompi vaihtoehto katon tuuletuksen kannalta, ja laudoituksen rakentaminen on jonkin verran työläämpää ja kalliimpaa (tosin avoräystäiden maalaaminen on paljon hankalampaa). Hyvinä puolina on se, että linnut eivät pääse tekemään pesäänsä räystäslipan alle ja omasta mielestämme ulkonäkö on myös siisti ja huoliteltu. Itse en tosin olisi ollenkaan vastustanut avoräystäitä, mutta isäntä piti tästä vaihtoehdosta enemmän. Summa summarum, meille on tulossa avoräystään malliset umpiräystäät (?)

Kuva: Kastelli


Otsalaudat eli katon reunoilla olevat tummanharmaat laudat oli meille asennettu jo alkuvaiheessa asentajien toimesta. Niissä oli siksi vain pohjamaalikerros, ja nyt niihin piti maalata kaksi pintamaalikerrosta. Koko katon ulkonäkö parani heti huomattavasti, kun otsalautojen väri syveni. Samalla maalailin räystäslipan alla olevien puiden pinnat tummanharmaaksi, jotta niiden päälle asennettavien lautojen välistä ei pilkottaisi vaaleaa puuta. Samalla kun itse maalailin, isäntä siirtyi talon pohjoissivulle jatkamaan ulkoverhousta.




Maalikerrosten kuivumista odotellessa oli sopiva aika aloittaa vaaleanharmaan seinän maalaaminen, vaikka hiukan hirvittikin että sotkee viimeisen pintamaalikerroksen tummanharmailla pilkuilla maalatessaan otsalautoja myöhemmin toiseen kertaan. Olimme yllättyneitä, kuinka hyvin naulankannat menivät piiloon maalikerroksen alle. Maalaussäätä riitti vain aamupäivälle, sillä iltapäivällä aurinko alkoi porottamaan suoraan seinään. Suorassa auringonpaisteessa maalaaminen voi saada maalin kuplimaan ja jäämään laikukkaaksi. Noin puolet seinästä tuli maalattua, ja sitä jatketaan siis myöhemmin.



Ulkomaalauksista siirryin sisätiloihin maalaamaan lisää räystäänaluslautoja. Lautoja vaan riittää ja riittää, joten talossa pyörii aina maalauspaja. Käsi on jo kertaalleen turvonnut peukalon ja etusormen juuresta ahkeran maalaamisen seurauksena. Tässä on valmiita räystäänaluslautoja kuivumassa ja odottamassa ulos siirtämistä. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että räystäänaluslaudat maalataan sisätiloissa ensin kahteen kertaan ja vain paikkamaalataan naulankannat lautojen ollessa paikoillaan. Tämä vähentää merkittävästi sitä kurjaa ylöspäin maalaamista ja tummien läiskien lentämistä valmiiksi maalattuun vaaleampaan julkisivuun.


Sunnuntaina sitten isäntä sai isänsä kanssa harrastetilan päädyn räystään askarreltua. Työ oli tarkkaa, jotta kaikkien lautojen väliin jäi riittävät tuuletusraot. Ritsilanka auttaa aina kun pitää työstää pitkiä suoria linjoja. Luukku yläpohjaan tuli myös tehtyä ja asennettua saranoilleen. Olisin tietysti näin jälkiviisaana toivonut, että luukku tulisi suoraan päädyn keskelle, mutta sen sijoittelun ratkaisi enemmän sen käyttötarkoitus ja kulun helppous. Onneksi isäntä teki tarkkaa työtä, eikä luukkua varmasti enää edes huomaa kunhan se on maalattu. Ensi viikolla minun pitää siis töpötellä naulankannat räystäänaluslaudoista tummaksi, maalata seinän alaosa sekä luukku, ja sitten on pääty valmis! Ihanaa nähdä välillä valmista pintaa, vaikka kokonaisuudessa tämä onkin vasta pieni osa :)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...