tiistai 22. toukokuuta 2018

LED-valojemme tarina ja valaistussuunnitelma

Valaistuksen suunnittelemisesta seuraa tällä kertaa pitkähkö tarina, sillä se oli meidän talossamme jälleen yksi asia, jossa on alusta asti menty vähän vajaalla tiedolla ja osaamisella eteenpäin. Jotakin on taas opittu kantapään kautta.

Projektin alussa emme kokeneet tarpeelliseksi teettää erillistä valaistussuunnitelmaa, vaan ajattelimme että eikös se ole vähän hifistelyä, osaahan sähkösuunnittelija nyt lätkäistä suunnitelmaan oikeanlaisen määrän ledejä. Sähkösuunnitelma sitten tehtiin, ja siihen oli merkitty paikat ledeille. Nyt sitten viimeisten viikkojen aikana tuli "yllättäen" eteen, että pitäisi tietää minkä kokoisia reikiä kattopanelointiin tehdään, mutta ledit oli edelleen hankkimatta. Niin tosiaan, ledithän ovat usein eri kokoisia tehosta riippuen, eikä riitä että pelkkä ledin paikka on tiedossa..

Olin helmikuussa pyytänyt led-toimittajilta tarjouksia talomme ledeihin sähkösuunnitelman perusteella. Tämä osoittautuikin haastavammaksi kuin luulin, nimittäin sähkösuunnitelmassamme ei ollut tietenkään selvitetty, minkä tehoisia ledejä mihinkin paikkaan haluttaisiin. Himmennettävyydetkin näkyivät vain pienenpieninä merkintöinä sähkösuunnitelman katkaisijoissa, enkä ainakaan itse saanut siitä selvää, mitä ledejä haluttiin milloinkin himmentää. En edes itse muistanut, mitä olimme syksyllä 2016 asiasta ajatelleet. Aika moni led-toimittaja tarjoaa maksullista valaistussuunnittelua, jonka hinta hyvitetään tilauksessa. Me olimme toivoneet välttävämme tämän virallisen osuuden, mutta ilman sitä en juurikaan saanut tarjouksia talomme ledeihin. Pelastajanamme toimi kuitenkin led-valot.fi, joka tarjosi ilmaista valaistussuunnittelua ilman sitoumuksia. Laitoin heille talomme sähkösuunnitelman ja lisätietoja heidän pyyntöjensä mukaisesti. Sain jo silloin helmikuussa sähkösuunnitelmamme mukaisen tarjouksen, jossa oli myös suunniteltu ledien voimakkuudet eri tiloihin. Hinta oli yli budjettimme, joten asia jäi hautomaan mieleen.

Hintoja kauhisteltuaan isäntä oli lähtenyt tutkimaan internetin tarjontaa, ja löysikin suoraan Kiinasta vastaavanlaisia ledejä kuin saamassamme tarjouksessa, ja hintaakin oli vain noin viidesosa tarjotusta. Tilasimme kokeeksi muutamia sellaisia ledejä ja testasimme niitä paikan päällä. Jotenkin näytti, että ledit olisivat olleet täysin samaa tavaraa kuin Suomessa myytävät, mutta teho vaikutti paljon pienemmältä kuin ledissä ilmoitettu, ja valokeila oli yllättävän pieni. Ikkunattomassa vaatehuoneessa yksi "9W led" valaisi suurinpiirtein yhtä paljon kuin lämpökynttilä! Tarkistutimme ledit myös sähköurakoitsijallamme, joka totesi, että niiden johdotukset eivät täytä Tukesin vaatimuksia, CE-merkintä myyjän mukaan kuitenkin oli. Sähköurakoitsija myös demonstroi Suomessa myytävän ledin ja tuon Kiinan ledin eroja sytyttämällä ne vierekkäin meille malliksi. Vain toista pystyi katsomaan suoraan kohti, ja arvaatte varmaankin kumpi se oli. Karvasta oli todeta, että kyllä hintaerolle oikeasti löytyikin selityksiä, eikä aivan niin selkeää salaliittoa olekaan. Kiinastahan suomalaisten led-toimittajienkin ledit joka tapauksessa tulevat, mutta laatuerot selittynevät sillä, että suomalaiset yritykset eivät osta niitä kaikista halvimpia tuotteita, he vaativat toimittajiltaan laatua, ja joutuvat ennen pitkää myös hyväksyttämään tuotteet myytäväksi Suomen markkinoilla. Niin sanottuja halpoja kopioita on netissä sitten saatavilla pilvin pimein meille hyväuskoisille raksaajille.

Tartuimme siis siihen ainoaan yritykseen, joka oli tarjonnut tuon ilmaisen suunnitelman ja vastasi aina nopeasti yhteydenottoihin. Lähdimme käymään läpi tarjousta ja teimme siihen joitakin muutoksia. Hinnastakin vielä käytiin keskustelua, kun piipahdimme paikan päällä Kangasalla heidän toimitiloissaan tapaamassa myyjää ja hypistelemässä tuotteita. Olimme lopulta tyytyväisiä tarjoukseen, vaikka tietenkin harmitti, ettei kaikkia talon ledejä saanutkaan netistä 500 eurolla.

Yleensä olen valmis käyttämään aikaa ja vaivaa kilpailuttamiseen, mutta tällä kertaa olisi yksinkertaisesti tuntunut väärältä ottaa tuo ilmainen suunnitelma ja kilpailuttaa sen perusteella, kun muut toimittajat eivät olleet ilman veloitusta valmiit suunnittelemaan talomme valaistusta alunperinkään. Arvostan tällaista palvelua ja haluan toisaalta myös palkita yrityksen siitä, että ottavat riskejä ja käyttävät aikaa asiakkaiden hankinnan eteen. Siksi valintamme oli nyt yksinkertainen. Alla talomme valaistussuunnitelmaa kuvina. Värilämpötila kaikissa puhtaan valkoinen, 4000K.

Alakerran valaistussuunnitelma

Alakertaan tulee siis viidenlaisia ledejä ja lisäksi tavallisia valaisimia sekä led-nauhaa. Pääosin tiloissa on 9W himmennettävät ledit, mutta kaikissa himmennysominaisuutta ei ehkä saada tai oteta tässä kohtaa käyttöön. Meidän ei ollut tarkoitus ottaa himmennystä kaikkialle, mutta kävi niin että led-toimittajan varastolta oli lopussa ei-himmennettävät 9W ledit, ja saimme tilalle kaikki 9W himmennettävinä. Nyt on siis mietinnässä sähköurakoitsijan kanssa, missä himmennettävyyttä voidaan hyödyntää. Harrastetilaan isäntä halusi runsaasti valotehoa, sillä siellä on tarkoitus tehdä pikkutarkkaa työtä. Itse vähän pelkään, että tilassa ei pysty olemaan ilman aurinkolaseja, kun sinne tulee nyt 6*12W ledit :D Olohuoneessa on samaten 12W ledit, mutta himmennettävinä. Olohuone on meillä noin 5,6 metriä korkeaa tilaa, minkä vuoksi tehoa ledeihin tarvittiin muita tiloja enemmän. Olohuoneessa on myös paikkoja tavallisille valaisimille, ja siihen laitetaan samanlaisia valaisimia kolmin kappalein eri korkeuksiin. Valaisinpistorasiat tulevat myös työhuoneeseen, vessaan sekä ruokapöydän päälle.

Pesuhuoneen ledit tulevat kromisina kohdistettavina 6,5W spotteina, joita voi vielä himmentääkin tunnelmavalaistuksen luomiseksi. Tavallisia 6W ledejä tulee ruokailutilaan, jossa niiden on tarkoitus toimia lähinnä "valoverhon" ominaisuudessa ikkunoiden edessä. Led-nauhaa laitetaan keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteisiin, sekä yläkaappien alle että ylle, ja wc:ssä peilin taakse tuomaan epäsuoraa valoa. Led-nauhoihin on tarkoitus saada himmennysominaisuus käyttöön ainakin keittiössä. Portaikossa on myös varaus led-nauhalle vaikkapa käsijohteen taakse, mutta se jäänee tässä kohtaa asentamatta.

Yläkerran valaistussuunnitelma

Yläkerrassa kaikki ledit ovat 9W ja himmennettäviä. Himmennys otetaan käyttöön ainakin kylpyhuoneessa sekä aulatilassa, jonka ledit paistavat avoimen tilan kautta myös alakertaan, ja valaistusta voidaan haluta esimerkiksi iltaisin keventää sammuttamatta kokonaan. Porrasaukkoon tulee kaksi kiinteää valaisinta seinään. Led-nauhaa tulee kylpyhuoneen peilin taakse sekä vanhempien makuuhuoneeseen kiertämään kattoupotuksen reunoja. Makuuhuoneessa on tarkoitus kattoupotuksen keskelle vielä laittaa tavallinen kattokruunuvalaisin. Jonkinlaista lisävaloa voi olla tarpeen suunnitella meidän makuuhuoneemme yhteydessä olevaan vaatehuoneeseen. Sinne on tuotukin sähköt kaapistojen yläpuolelle, jos haluamme esimerkiksi asentaa kaappien yläreunaan valolistat myöhemmin.

Tilasimme tässä kohtaa kaikki talomme alasvalot hintaan 2233€ (58kpl yllä olevan suunnitelman mukaan) ja jätimme led-nauhojen miettimisen tuonnemmaksi. Valaistuksen budjettiin piti kaivaa aika runsaasti euroja muilta riveiltä, mutta nyt siihen on ehkä varattu riittävästi muiden asioiden kustannuksella. Noudimme ledit itse toimittajan varastolta, vaikka hinnassa ei siten säästänytkään. Halusimme vain nopeasti nähdä ihan konkreettisesti minkä kokoiset asennusreiät mihinkin ledeihin tarvitaan. Reikäsahoja käytiin sen jälkeen ostamassa viittä eri kokoa, jotta kaikille ledeille saadaan helposti tehtyä juuri oikeanlaiset kolot paneeleihin. Sähköurakoitsija on jo asentanut ensimmäiset valoista, ja hyvältä näyttävät. Kirjoittelen myöhemmin kattojen paneloinnista, jota tässäkin kuvassa näkyy jo saadun talolla tehdyksi.

Olohuoneen korkea tila, 8*12W ledit, värilämpötila 4000K

torstai 17. toukokuuta 2018

IKEAn PAX-vaatekaappien tuunausta ja integrointia

Meidän talomme kaikki vaatesäilytysjärjestelmät ostetaan IKEAsta. Kävimme jo helmikuussa ostamassa kaikki PAX-vaatekaappiemme rungot, kun niissä oli silloin käynnissä alennusviikot. Laskin, että säästimme alennuksilla noin 200 euroa, tosin rungot olivat sitten pari kuukautta raksalla jaloissa pyörimässä. Sisusteet ostettiin noin kuukausi sitten, kun runkoja alettiin pystyttämään. Alla kuvassa näkyy vain osa ostoksistamme. Isännälle ja appiukolle lämpimät kiitokset kaikkien osien roudaamisesta, itse kun olen jo pidempään vältellyt nostamista..


PAX-vaatekaappeja tulee meillä alakerrassa eteiseen ja yläkerrassa molempiin lasten makuuhuoneisiin sekä vanhempien makuuhuoneen yhteydessä olevaan vaatehuoneeseen. Toiseen yläkerran vaatehuoneeseen tulee Algot-järjestelmän hyllyköt, jotka hankitaan hyvin todennäköisesti vasta muuton jälkeen. Vaatekaappien suunnittelun osalta meillä oli ongelmia jokaisessa tilassa, nimittäin ilmanvaihtokanavien vuoksi jokaiseen vaatekaapeille varattuun tilaan oli tulossa kotelointeja (kuvassa tähdillä merkitty ongelmakohtia). Olimme myös jo talon suunnitteluvaiheessa yrittäneet tehdä vaatekaappien nurkkauksista oikean kokoisia vaatekaapeille, mutta vähän pieleen meni silti. Toisessa lasten makuuhuoneessa (B) olin laskenut, että tila on 275cm leveä, jotta voisimme laittaa siihen kaksi 100cm leveää runkoa ja yhden 75cm leveän. Jokin aivopieru oli kuitenkin käynyt, kun en tajunnut että eihän liukuovia saa kuin 150-200cm kokonaisuuksille, ja halusin ehdottomasti kaikkiin kaappeihin liukuovet. Toisessa lasten makkarissa (C) olimme pyrkineet siihen, että tila olisi 2m leveä liukuovikaapistolle, mutta aukosta tulikin lopulta noin 195cm leveä. Voi niitä ärräpäitä, joita tästä pääsi, mutta päädyimme ottamaan molempiin makkareihin niin suuret liukuovikaapit kuin niihin mahtui. Meidän vaatehuoneessa oli etukäteen tiedossa tuleva kotelointi sekä pyykkikuilun tuomat haasteet. Itselleni tuli yllätyksenä myöhemmin vielä se, että toiseenkin reunaan tuli jakotukki, jolle piti rakentaa isompi väliseinärunko, ja jonka huoltamiseen piti jättää tilaa.

Tein ennen ostoksille lähtöä suunnitelmat vaatekaapeista netissä IKEAn suunnitteluohjelmalla, ottaen huomioon ilmanvaihtokanavat ja tilan muut rajoitteet. Lisäsin kullekin huoneelle selvyyden vuoksi omat ostoslistat, ja tulostin ne mukaan. Ostoslistoista näki myös, että kaikkia tuotteita oli todennäköisesti saatavilla paikan päältä. Kaikkiin paitsi omaan makuuhuoneeseemme tuli peililiukuovet. Minua kun ei hirvitä pienokaisten sormenjälkien pyyhkiminen peiliovesta, ja rakastan sitä miten peili avartaa tilan kuin tilan :)

A. Alakerta, eteinen. Tässä piti huomioida, että oikeassa reunassa kulkee ilmanvaihtokanava ja takaseinän takana on jakotukki. Kaikille omat pipo- ja hanskalaatikot vasemmalla. Pari leveää laatikkoa aikuisten tärkeille tavaroille, ja hyllyjä laukuille ja ulkoilutarvikkeille. Ulos vedettäviä kenkähyllyjä ja kesää varten lapsille oma vaatetanko matalalla korkeudella. Talvella tanko voidaan ottaa pois, kun aikuisten takit ja lasten haalarit ovat pidempiä ja vaativat enemmän tilaa.
B. Toinen lasten makuuhuone. Vaatekaapit asetetaan vasempaan reunaan, niin eivät osu ilmanvaihtokanavaan. Lapsen kauluspaidoille ja muille siistimmille vaatteille tanko. Sekä leveitä että kapeita laatikoita, testaamalla selviää kumpaan sopii paremmin lelut tai vaatteet.
C. Toinen lasten makuuhuone. Vaatekaapit vasempaan reunaan, niin etteivät osu ilmanvaihtokanavaan. Samoin vaatetanko siistimmille vaatteille. 75cm leveät laatikot.
D. Meidän vaatehuone. Oikeaan reunaan jätetty tilaa jakotukille pääsyyn. Vasemmassa reunassa vähemmän syvä hylly, jotta kaapit tulevat samaan linjaan takana olevasta kotelosta huolimatta. Sekä äidille että isille oma 100cm laatikosto korutasoineen. Ylimpänä lasilevy. Laatikot ulottuvat keskimääräistä korkeammalle, kun olemme isännän kanssa melko pitkiä.
Ostoslistat mukaan ja suoraan varastolle ilman ylimääräistä kiertelyä.
Eteisessä (A) oikeanpuoleinen vaatekaappi piti loveta sekä kyljestään että jaloistaan takana kulkevan viemäriputken ja korotusvalujen vuoksi. Isäntä otti kuviosahan kauniiseen käteen, poisti ylimääräiset palat ja ruuvaili kaappia kasaan sieltä mistä pystyi. Olimme myös ostaneet yhden ylimääräisen kaapinrungon, josta leikattiin sopivat palat kulman koteloon. Niiden kiinnitystä vahvistettiin kulmaraudoilla. Taustalevystä poistettiin pala, jotta jakotukille pääsee tarvittaessa. Myöhemmin tähän voidaan askarrella jokin luukku, mutta nyt siihen tulee alkuun eteen vain kenkähyllyt, jotka on helppo poistaa mutta peittävät ruman näkymän.





Halusimme vaatekaappien asettuvan tilaan niin, että ne näyttävät mahdollisimman kiinteästi paikkaansa kuuluvilta. Se tarkoitti sitä, että kaapin yläpuolelle ei saisi jäädä tyhjää tilaa näkyviin. Meillä yläsokkelin rakentaminen oli osaltaan myös käytännön sanelema pakko, koska jokaisessa aukossa kulki lattiasta kattoon jokin putki, joka olisi pitänyt joka tapauksessa piilottaa. Olisi tietysti ollut helpompaa tilata vaatekaapit mittatilauksena ja ostaa liukuovet lattiasta kattoon ulottuvina. Tähän ei kuitenkaan ollut budjetissamme varaa. Koko talon vaatekaappeihin liukuovineen oli varattu 4000 euroa, ja kysymämme tarjouksen perusteella pelkästään yhden huoneen mittatilauskaapit kattoon asti ulottuvine liukuovineen olisivat maksaneet 1600-1700 euroa. Tee se itse -projekti tuli siis tästäkin.

Vaihtoehtoina oli yläsokkeli kalustelevystä tai kipsilevystä. Ensimmäinen olisi ollut se helpompi vaihtoehto, mutta sokkelista olisi tullut erivärinen kuin ympäröivän tilan seinistä, ja olisi siksi voinut näyttää tökeröltä. Päädyimme siis kipsilevyyn. Ihan ensimmäisenä kaapin kaatuminen estettiin poikittain asetetulla kakkoskakkosella, joka kiinnitettiin seinässä oleviin pystykoolauksiin sekä kaappiin. PAX-rungoissa on itsessäänkin kaatumisen estoa varten ruuvauspaikat ja tuet, mutta me emme tienneet niiden sijaintia etukäteen eikä seinässä ollut siksi poikittain lisätukia oikeassa kohtaa. Kun kaapin yläpuolen sokkeli tehdään umpeen, näistä seinän sisään tehtävistä tuista ei tarvitse välittää etukäteen, kun lisätuennat jäävät piiloon sokkeliin.


Seuraavaksi piti tehdä kehikko etureunan kipsilevylle. Tätä varten liukuovikisko piti olla jo asennettuna paikoilleen. Kehikko tehtiin taas kakkoskakkosista, mutta alareunassa niitä piti vähän loveta, jotta ne asettuivat mukavasti kiskon päälle. Myös oikeaan reunaan jäi vähän tilaa kipsilevylle, kun aukko oli suurempi kuin 2 metriä. Sinne laitettiin siis kaapin kylkeen sekä seinään puuta kipsilevyä varten.





Kipsilevykehikon ja siten myös kipsilevyn sijainti syvyyssuunnassa oli hiukan vaikea päättää, sillä halusin että liukuovi sulautuisi seinään, eikä näyttäisi olevan siitä irrallaan niinkuin esimerkiksi alla kuvassa. Levy oli kuitenkin pakko laittaa juuri tuohon siksi, että liukuovien ollessa auki olisi koolaukset ja kipsilevyn alareuna tulleet näkyviin alhaalta päin katsoen, mikäli ne olisivat tulleet enemmän peilin kanssa tasaan. Syvyysero tosin korostuu värieronkin vuoksi tässä kuvassa selkeämmin, kun kipsilevy on vielä tasoitusvaiheessa. Levy siis tasoitettiin ja pohjamaalattiin aivan kuten muutkin seinäpinnat, ja maalattiin samalla sävyllä kuin tila muutenkin. Eteisen nykytilasta on nyt näyttää vain tuollainen kuva, jossa peiliovet on suojattu rikkoutumiselta pahveilla.



Toiseen lasten makuuhuoneeseen (B) ostimme kaksi 100cm runkoa ja niihin liukuovet. Päätimme täyttää jäljelle jäävän tilan avohyllyllä, johon lapset voivat laittaa useimmiten käyttämiään leluja tai myöhemmin vaikka koulukirjojaan. Kysyimme tarjousta mittatilatulle avohyllykölle, mutta sellaisen toimitusaika olisi ollut meidän kärsivällisyydellemme liian pitkä, ja hintakin hiukan korkeampi kuin itse rakennettuna. Koska tilaa oli noin 70cm, päätimme ostaa ylimääräisen 75cm kaapinrungon ja tuunata siitä sopivan itse, eli isäntä leikkasi kaikista osista ylimääräiset sentit pois ja teki uudet kiinnitysreiät. Koska en halunnut, että kiinteään avohyllyyn jäisi näkyviin rungossa oleva reikärivistö, isäntä ystävällisesti täytti vaimon toiveet ja askarteli kaapinrungon hyllyineen kiinni nurjalta puolelta. Sitten taas laitettiin kaapin yläpuolelle kipsilevyä sekä tasoitettiin ja maalattiin sekin.


Taakse jäi tilaa ilmanvaihtokanavalle, luonnollinen kotelointi siis

Kaikki hyllyt sahattu uuteen mittaan


Alla olevassa kuvassa näkyy lopputulos. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että liukuovi on vasemmasta reunastaan aivan kiinni seinässä. Liukuovien avattavuus on tärkeä ottaa huomioon kaappeja suunnitellessa. Eteisessä jätimme kaapinrungon ja liukuoven noin sentin verran irti seinästä, jotta sormen saa seinän ja liukuoven väliin. Tämä ei ollut isännän mielestä tarpeeksi kaunis vaihtoehto, ja hän päätti tässä lastenhuoneessa laittaa rungon ja liukuoven kiinni seinään. Tässä ratkaisussa isäntä aikoo asentaa liukuoven pintaan jonkinlaisen pystykiskon tai vetimen, josta on helppo avata ovi. Tuollaisenaan sen avaaminen on vaikeaa.

Lopputulos liukuovien ja maalausten kanssa. Avohyllyn yläreunaan laitetaan vielä akryylimassaa siistimään liitos
Toisessa lastenhuoneessa (C) kaapisto rakennettiin aivan samalla tavoin kuin edellisessä huoneessa. Tilaa oli vain 150cm leveälle liukuovikaapistolle, joten reunaan tuunattiin 50cm leveästä rungosta jäljelle jääneeseen 45cm tilaan avohylly. Takana kulki jälleen ilmanvaihtokanava. Erona muihin tiloihin oli se, että syvennys oli hiukan pienempi, ja liukuovet tulivat luontaisesti vähän syvennyksen ulkopuolelle. Silloin liukuovesta on helpompi ottaa kiinni, vaikka se lopputuloksessa ehkä vähän näyttäisikin "leijailevan" tuossa seinän päällä yksinään.



Meidän vaatehuoneessa oli suurimpana ratkottavana pyykkikuilun nurkkaus. Meillä on ollut runkovaiheesta lähtien reikä vaatehuoneen lattiassa, ja nyt siihen piti miettiä jokin luukkusysteemi, joka täyttää turvallisuuskriteerit ja on helppo käyttää. Mitään ohjeistoa pyykkikuilun luukun korkeusvaatimuksista en ole löytänyt, mutta voitaneen olettaa, että 1000mm, joka kerroskaiteidenkin korkeudeksi vaaditaan, on riittävä korkeus pyykkikuilun sisäänmenoluukulle.

Olin haaveillut, että pyykkikuilun luukku saataisiin jotenkin sopimaan vaatehuoneen muuhun kalustukseen, mutta eipä aikaisemmin ollut käynyt mielessä että sekin voitaisiin askarrella PAX-rungoista. Isäntä otti jälleen käsittelyyn ylimääräisen kaapinrungon sekä aikaisemmista tuunauksista jääneitä palasia ja teki aukkoon sopivan, etupuoleltaan umpinaisen kaapin. Aukon sisään tehtiin liukumäki, jotta vaatteet ohjautuvat aukkoon eivätkä vain putoa sen viereen.

Muut rungot paikallaan ja vasemmassa reunassa pyykkikuilun aukko lattiassa
Pyykit putoavat kolosta kodinhoitohuoneen pyykkikaappiin
Kaappi edestä umpinainen 1000mm korkeuteen asti. Takaa näkyy "liukumäki", eli tuohon päälle laitetaan pala taustalevyä, jota pitkin pyykit valuvat aukkoon.
Tässä kohtaa sattui isännän ainoa pikkumoka koko vaatekaappituunauksissa.
Runko oli pari milliä liian suuri, ja oli työn ja tuskan takana saada se sopimaan paikoilleen.
Pyykkikuilulle tehtiin hyllylevystä ylöspäin nouseva luukku pianosaranoilla. Vielä jonkinlaiset hidastimet ehkä joskus tähän asennetaan, niin ei tarvitse pelätä luukun kolahtamista takaisin alas.


Vaatehuoneen toisessa reunassa on jakotukki asennettu seinän sisään. Sen lisäksi huoneen nurkkaan piti tehdä tuuletusaukko viereistä kylpyhuonetta varten. Näiden ja reunimmaisen kaapinrungon väliin jäi noin 20 cm työskentely- ja tuulettumistilaa.



Vielä pohdiskelemme, mitä pyykkikuilun runkoon tulee yläpuolelle, ehkä peili ja pari hyllyä? Samaten kulmakaapin rungossa on nyt vain muutama hyllylevy, koska alapuolelle voi laittaa vetolaatikoita tai hyllyjä lisää. Täytynee ensin täyttää olemassaolevat laatikot ja hyllyt, ja katsoa vasta sitten minkälaisille säilytysratkaisuille on enemmän lisätarvetta.





Minulla on yhdessä aikaisemmassakin asunnossa ollut PAX-vaatekaapit, ja olin silloin todella tyytyväinen niiden kestävyyteen ja laatuun. Kaikkiaan olemme oikein tyytyväisiä kaappiemme lopputulokseen. Selvisimme mielestämme melko edullisesti, kun budjetti 4000 euroa taisi pitää. Lopulliset laskelmat on vielä tekemättä, kun osa kuiteista odottaa ylöskirjaamistaan. PAX-vaatekaapeista on tosiaan moneksi, eikä tämä edes ole mikään maksettu mainos :)

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Sisämaalaukset valmiit!

Yhteistyössä Toijalan Värikauppa

Kävimme pari viikkoa sitten hakemassa talon sisämaalit luottokauppiaaltamme Toijalan Värikaupasta. Olimme sitä ennen jo aloittaneet sisämaalauksia maalarinvalkoisilla "budjettimaaleilla" vaatehuoneiden ja harrastetilan osalta, kun maalia jäi ensin teknisen tilan maalaamisesta yli ja sillä päätettiin jatkaa nuo varastomaiset tilat loppuun, vaikka välillä tarvitsi ostaa vähän lisääkin. Muihin tiloihin halusimme kuitenkin "parasta pintaan", niinkuin kauppias Kari Tikkurilan kärkituotteista sanoo, ja loput maalit haettiin kerralla Toijalasta.




Valitsemistamme maalisävyistä ja muista pintamateriaalivalinnoista kerroinkin aikaisemmin täällä, mutta maaleja ostaessamme piti päättää myös maalien kiiltoaste. Päädyimme lähes kaikissa tiloissa käyttämään puolihimmeää, eli Tikkurilan Remontti-Ässää (oranssi purkki), koska halusimme lastenhuoneisiin sekä muihin oleskelutiloihin hyvän kulutuksen- ja pesunkeston. Tikkurilan himmeää Joker-maalia (vihreä purkki) ostimme omaan makuuhuoneeseemme sillä ajatuksella, että perheen pienillä tahmatassuilla ei ole sinne asiaa leikkimään. Himmeämpään päin mentäessä maalien pestävyys hiukan vähenee, mutta Joker on kuitenkin vielä hyvin puhdistusta kestävä. Harmonya eli täyshimmeää maalia (vaaleanpunainen purkki) valittiin ainoastaan seiniin tuleviin koristusmaalauksiin. Täyshimmeä maali erottuu sävyeron lisäksi kiiltoaste-eron vuoksi seinästä hienosti. Seinämaalauksilta ei myöskään tarvitse odottaa erityistä pestävyyttä.


Olen joskus aikaisemmin maalannut yhden remontoitavan kaksion seinät, mutta mitään oikeaa osaamista tuon kokemuksen lisäksi minulla ei maalaukseen ollut. Oikeaoppisten maalausohjeiden osalta kannattaa siis lueskella mieluummin vaikka Tikkurilan sivuja. Päällimmäiset vinkkeinä voin kuitenkin sanoa, että kannattaa käyttää riittävästi maalia ja varata sitä aina enemmän kuin maalin valmistajan menekeissä ohjeistetaan, sekä pyrkiä maalaamaan yksi seinänpätkä ripeästi, kuitenkaan hutiloimatta. Ikkunoita ei parane pitää auki, sillä veto kuivattaa maalin turhan nopeasti, ja seinään jää raitoja. Tuntui myöskin, että heti nyt ilmojen lämmettyä maalin kuivuminen nopeutui niin että jälki oli väistämättä heikompaa jos ei toiminut nopeasti. Tasausvedot pitää muistaa tehdä aina lopuksi, itse tein ne aina ylhäältä alaspäin vetäen (vaikka nyt jälkikäteen luin Tikkurilan sivuilta että suosittelevat alhaalta ylöspäin). Maalikerrosten välissä hioimme seinäpinnat kevyesti, jotta saatiin mahdollisesti jääneet "nypyt" ja roskat pois ennen seuraavaa kerrosta. Viimeinen kerros jätettiin toki hiomatta, jotta pintaan jäi maalin luontainen kiilto.

Maalaushommat aloitettiin heti räikeimmästä päästä eli poikamme huoneesta sävyllä K388. Kahden pintamaalikerroksen kuivuttua heijastettiin piirtoheittimellä seinään puukuvio ja piirrettiin sen ääriviivat lyijykynällä. Kuvio täytettiin sen jälkeen pienen siveltimen avulla. Ääriviivoista oli vaikeaa saada tarkkoja halpissiveltimellä, joka taisi olla jostakin Bilteman sivellinsetistä. Karvat alkoivat  sojottamaan joka suuntaan, ja varsinkin lehtien terävät kärjet oli vaikea saada maalattua tarkasti. Toisessa maalikerroksessa käytettiinkin sitten hiukan kalliimpaa Anzan pyöreää sivellintä, jossa reunimmaiset karvat ovat lyhempiä. Siveltimellä sai paljon tarkemmin vedettyä teräviä suoria ja ohuitakin linjoja, joten kuvioiden maalaukseen suosittelen ehdottomasti hankkimaan hyvän siveltimen. Tällaisissa maalauksissa on kuitenkin se hyvä puoli, että kauempaa katsottuna joitakin epäselviä ääriviivoja ei huomaa, ja toisaalta ainakin itse osaan arvostaa sitä, että maalaus on käsityötä ja tekijänsä näköinen. Isännästä on kyllä päässyt valoilleen sellainen perfektionisti tämän projektin yhteydessä, että hän nauroi näille kommenteilleni ja sanoi niiden olevan vain huonon työnjäljen selittelyä :D






Oli ihanaa saada ystävä avuksi ja seuraksi maalaamiseen <3
Isäntä valitsi kukkien värin. Poikamme huoneen väritys on meille vanhemmillekin erityinen,
koska miltei samat värit koristivat ensimmäisen yhteisen asuntomme seiniä <3

Seuraavaksi maalattiin toinen yläkerran lastenhuoneista sävyllä Jasmiini F503, joka on tuollainen hiukan kermanvärinen valkoinen. Yksi huoneen seinistä tapetoitiin lähipiiristä avuksi saadun ammattilaisen voimin. Vähän irvistin, kun sain isännältä kuvan seinästä, nimittäin valokuvassa kuvio näyttikin vanhanaikaiselta pitsiliinalta. Onneksi paikan päällä käynti helpotti oloa, nimittäin valon osuessa tapettiin se heijastelee kuvioita kauniisti kultaisena ja tapetin valkoiset osat heijastavat helmiäisenä.


Tästä kuvasta näkyy, että katon panelointiakin on aloitettu




Vanhempien makuuhuoneeseen valittiin pelkkien väriviuhkojen perusteella sävyksi G427, joka maaliliikkeessä tapetin vieressä näytti hiukan liilaan taittavalta harmaalta. No maalaamisen jälkeen oltiin aika kauhuissamme. Aikuisten tunnelmallisesta "master bedroomista" oli tullut pikkutyttöjen prinsessaleikkihuone! Jonkin aikaa yritin totutella väriin ja etsin internetistäkin inspiraatiota ja lohdutusta laventelin värisistä aikuisten makuuhuoneista. Ei auttanut, uusiksi meni. Toisella kertaa pelattiin varman päälle ja maalattiin makkarikin samalla neutraalin harmaalla, jota oli jo laitettu yläkerran aulaan ja todettu hyväksi.


Maali vielä märkää. En kyllä muista, jäikö tästä maalikerroksesta vielä nuo raidatkin näkyviin kuivumisen jälkeen.

Onneksi meidän makuuhuone oli harrastetilan lisäksi ainoa huone, jossa katto jää maalatulle kipsilevypinnalle. Nimittäin sellaisissa tiloissa seinän ja katon rajaan pitäisi saada siisti ja tasainen maalireuna, mikä on minun kärsivällisyydeltäni liikaa vaadittu. Rajaajalla tämän pitäisi onnistua helposti. Rajaajassa on renkaat, joita liu'utetaan kattoa pitkin, ja maalityyny joka sutii sitten sivusuunnassa seinään siistin maalikerroksen, kun tyynyyn ensin suditaan maalia pensselillä. Ainakin periaatteessa homma toimii näin.
Rajaaja. Kuva: Bauhaus 
Meidän rajaaja olikin sellaista mallia (ei sama kuin yllä), jossa maalityynyn paikka ei lukittunut. Onnistuin jotenkin aina liikuttamaan rajaajaa niin, että tyynykin liikkui paikaltaan ja raja heitteli useita millejä ylösalas. Sen lisäksi töhersin maalin kanssa niin paljon, että sitä jotenkin osui aina rajaajan renkaisiin, jolloin kattoon tuli tosi kivannäköistä morsetuskuviota. Alla ainoa kuva, joka siinä ketutuksessa tuli otettua rajauksista, eikä tuo kohta ollut ollenkaan pahimmasta päästä. Saimme onneksi uuden mahdollisuuden tehdä katonrajan uudelleen, kun seinänkin väri oli väärä. Katonraja maalattiin siis pohjamaalilla ensin pariin kertaan uudelleen, jotta saatiin huonot rajaukset piiloon. Alistuttiin hakemaan uusi lukittava rajaajakin vielä ennen toista yritystä. Anzalta sekin. Nyt onnistui vähän paremmin, mutta maalikerrosten välissä isäntä sai ilmeisesti hiontatallalla tehtyä kattoon jälkiä, joita pitää vielä paikkamaalata. Jösses mitä säheltämistä.




Seinät maalattu uudelleen. Vaatehuoneessa pilkistää jo vaatekaapit, joista lisää seuraavassa postauksessa
Alakerran työhuoneessa maalaukset sujuivat hyvin. Katonrajassa ei tarvinnut välittää suorista linjoista, kattopaneeli tulee peittämään sotkut kuten lähes kaikkialla muuallakin talossa. Sävyksi oli valittu pelkän värilastun perusteella NCS 2005-R80B, joka osoittautui nappivalinnaksi. Seinästä tuli tuollainen hiukan sinertävä harmaa, hopeaa muistuttava. Työhuoneessakin saimme avun tapettiseinän tekoon, ja lopputulos oli mielestäni loistava. Seinien sävyt sopivat hyvin yhteen. Pystyraitatapetin käyttämisessä voisin antaa sellaisen vinkin, että kannattaisi laskea ennen tapetoimista, minkä väriset raidat jäävät reunimmaisiksi seinän eri päissä. Yleensä on tapana maalata muut seinät hiukan kulmien ylitse tapettiseinälle käännyttäessä, jotta välistä ei jäisi näkyviin maalaamatonta seinää, kun tapettia ei saada asennettua ihan kulmaan asti. En osannut ajatella, että tapetti ei peittäisi mahdollista epätasaista reunaa, kun sudin maalia kulman ylitse. Meillä seinän vasempaan reunaan jäikin viimeiseksi valkoinen pystyraita, ja sen läpi kuultaa nyt tuo harmaa maali epätasaisena rajana keskellä pystyraitaa. Siitä ei tullut otettua kuvaa, kun ei se itseäni niinkään häiritse.



Pääväriksi talon maalauksiin valittiin NCS S 1500-N, se ihana neutraali harmaa. Normaalin 2580mm huonekorkeuden seinien maalaaminen sujui näppärästi, mutta tuskanhikeä aiheuttivat moneen kertaan olohuoneen korkea tila ja porrasaukko. Olohuoneessa meillä on yksi liikuteltava haki-teline, mutta yksi ihminen ei voinut millään maalata samaa seinää sekä yläkerran tasalla että alakerran tasalla, saati liikutella telinettä koko ajan eteenpäin ilman että maali seinässä ehtii kuivua aiheuttaen näkyviä pystyraitoja. Onneksi sain tähänkin ystäväni avuksi, ja maalasimme olohuonetta kahdesta kerroksesta synkronoidusti, samalla kun isäntä ja appiukko välillä pyynnöstä siirsivät telinettä eteenpäin. Telineiden päällä ei ollut kiva maalata, kun ne huojuivat ja sai pelätä putoavansa, mutta maan tasalla taasen teline oli koko ajan tiellä seinän edessä ja maalaaminen oli aikamoista kikkailua. Olen hämmästynyt, että maalipinnasta tuli niinkin hyvä kuin se on.

Keittiö. Kalusteiden takaa ei turhaan maalailtu, ainoastaan jääkapin ja pakastimen kohdalta,
sillä niitä voidaan joskus vetää pois paikaltaan.
Yläkerran aulaa
Yläkerran aulaa. Oikealla porrasaukko valkoisessa pohjamaalissa, sävyero siis hyvin hienoinen eri valoissa.
Kaikenlaisia virityksiä on pitänyt tehdä, että korkeaa tilaa pääsee työstämään. 
Tämä seinänpätkä oli hankala, kun piti päästä maalaamaan seinä metrin verran telineen alareunan alle samalla vedolla. Siihen jäikin maaliraidat, kun oli niin hidasta (vai oliko työasento liian hidas...)
Rakennusteline täytti porrasaukon niin tehokkaasti, että maalaus ei tuossa aukossa onnistunut yhtäjaksoisesti. Piti siis tehdä niin, että ylemmän osan kahden kerroksen maalauksen jälkeen katto paneloitiin, ikkuna ja katonraja listoitettiin ja sitten purettiin teline pois. Vasta sitten saatiin maalattua eteinen ja loput porrasaukosta, ilman että tarvitsee enää myöhemmin ottaa riskiä maalipinnan kolhimiseen rakennustelineillä. Meillä on siis ensimmäinen täysin valmis nurkkaus!

Porrasaukossa maalattu vain vähän matkaa
Jatkovarsi oli välttämätön. Kuvassa näkyy valmis katto listoineen
Eteisaula. Oikealle tulee portaat.
Olohuoneen korkean seinän maalauksessakin mentiin pientä kiertotietä, kun olin saanut idean maalata pintamaalin päälle kerroksen hopealasyyria. Ajattelin, että tällä tavalla seinään saadaan kaunis kiilto, josta kuviomaalaus erottuu täyshimmeällä maalilla upeasti. Lasyyri levitettiin telalla seinään, ja sen jälkeen siihen tehtiin teräslastalla epäsäännöllisiä vetoja, jotta lopputulos olisi "rennon tyylikäs". Lopputuloksessa oli kyllä kaunista hopean kiiltoa, mutta parinkin raksalla vierailleen kommentit olivat "tuosta seinästä tulee hieno, kun se on valmis" (ööh, sen piti olla nyt valmis) tai "jääkö toi tollaiseksi?".  Ne epäsäännöllisen säännölliset kuviovedot saivat seinän näyttämään likaiselta tai siltä, että sitä olisi koitettu pestä jollakin likaisella rätillä. Tilanne ei varmasti olisi samanlainen pienemmässä tilassa ja seinässä, mutta tämä oli 5,5 metriä korkea ja 4,5 metriä leveä, koko tilaa hallitseva seinä. Efekti oli häiritsevä. Siispä koko seinä maalattiin uudelleen, peittäen lasyyrin.





Toteutimme kuitenkin alkuperäisen kuviomaalausidean, vaikka lasyyripinta ei toiminutkaan. Seinälle heijastettiin noin 4 metriä korkea damask-kuvio, joka piirrettiin lyijykynällä seinään. Pilvisenä päivänä heijastus näkyi juuri tarpeeksi, ettei tarvinnut odotella iltahämärää. Ongelmana vanhan piirtoheittimen kanssa tahtoi kuitenkin olla se, että kansi alkoi vähitellen valumaan kiinni. Kuvio siirtyi hiukan paikaltaan, eikä sitä oikein saanut kohdistettua enää takaisin samaan paikkaan. Tuolta etäisyydeltä millinkin siirtymä piirtoheittimessä teki useamman sentin seinässä. Oli siis pakko piirtää niin vauhdilla kuin pystyi ja hyväksyä mahdolliset vinoumat. Sitten taas maalattiin. Kuviossa käytettiin maalikauppiaamme Karin vinkistä kolme sävyä tummempaa harmaata eli NCS S 3000-N, täyshimmeänä. Sävyero oli mielestämme juuri oikea. Kuvion isompien kohtien maalausta nopeutin isommalla siveltimellä, mutta kaikki reunat maalasin pyöreällä Anzan siveltimellä. Kaikkiaan kuvion maalaamiseen meni noin 5-6 tuntia, yllättävän pieni homma siis.








Maaliostoksissamme oli mukana myös Tunto Hieno -maaleja sävytettynä, mutta toinen niistä oli makuuhuoneen ensimmäiselle sävylle G427, jota ei nyt tule käytettyä. Totesimme myös, että kattotapetti on niin huomiota herättävä, ettei makuuhuoneessa tarvita enää sängynpäätyseinälle mitään tehostetta. Toinen Tunto Hieno on wc-tilaan, mutta siellä yhden seinän maalaus tehdään vasta kun kolme muuta seinää on kaakeloitu.

Mahtava fiilis on meillä molemmilla ollut, kun talo on nyt pintamaalissa. Märkätilojen aloittaminen lähestyy koko ajan, mutta sitä ennen vielä hiukan kattopanelointia ja hormin asennusta. Palataan näihin tuonnempana :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...